Kokemäen kaupunki

Kokemäen kaupunki tunnetaan nimikkojoestaan, kesäraveistaan sekä mansikoistaan. Kokemäenjoki luo viihtyisän yleisilmeen kaupungin keskustalle.

Tietoa Kokemäen kaupungista

Perustettu	1977
Väestö	8 359 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	531,30 km2
Maapinta-ala	480,66 km2
Vesipinta-ala	50,64 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	16 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	19,50 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,60 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Martti Jalkanen
Kotisivut	www.kokemaki.fi
Sähköposti	kokemaki@kokemaki.fi

Kokemäen sijainti

Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Satakunnan maakunta

Kokemäen historia

Jokilaakson asuttaminen

Satakunnan rannikkoa jo kivikaudella asuttanu kantasuomalainen väestö siirtyi noin 2000 vuotta sitten asumaan sisämaahan Koekmäenjoen vesistön varelle. Vanhimmat tunnetut uudiskalmistot ovat 300-luvulta. Kokemäki on tunnettu Kokemäenjokilaakson vanhana mahtipitänä ja siellä suoritetut muinaiskaivaukset ovat paljastaneet alueen elämästä jopa 7000 vuoden takaa.

Rautakauden aikana Kokemäenjoen laakso oli Suomen jokilaaksoista voimakkain. Kokemäenjoen suulta aina Hämeenlinnan seudulle saakka oli yhtenäistä asutusta, joiden puolustuksellisen yhteenliittymän muodostivat alueilla sijainneet mäkilinnat. Kokemäellä tällainen linna sijaitsi Harolan Linnaluodossa.

Keskiajan alussa (1100-1200/1250) Satakunnan alueen asutus tiheni räjähdyksenomaisesti ja vanhassa rautakautisessa Kokemäen myös uudiskylien määrä moninkertaistui. Rannikolta muutti ruotsinkielistä asutusta sisämaahan päin ja keskiajan vilkas kaupankäynti toi Kokemäenjoen varteen myös saksalaista asutusta. Yhä vielä on nähtävissä tuon ajan ruotsalais- ja saksalaisasutuksen vaikutukset, sillä monie talojen ja sukujen nimet ovat alkuperältään ulkomaalaisia.

Myöhäiskeskiajalla (1250/1300-1550) kaikkein runsain asutus oli Kokemäen ja Huittisten tienoilla ja sieltä se levisi pitkin Loimijokea kaakkoon sekä Kokemäenjokea pitkin koilliseen ja luoteeseen. Satakunta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1331. Maakunta oli tuolloin jo laaja ja hyvin järjestäytynyt. Keskiaikaisen Satakunnan alue oli sama kuin Kokemäenkartanon läänin. Keskiajalla Kokemäki toimikin vanhan Satakunnan hallinnollisena keskuksena ja siellä pidettiin myös maakuntakäräjät.

Joesta ja metsästä elantoa

Kokemäenjoen metsärikkauksia alettiin hyödyntämään vasta 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä, jolloin useat höyrysahat aloittivat toimintansa. Kokemäen alueella sijaitsi useita suuria tukkien varastolaareja. Kesäisin alueelle saapui kylien elämää piristäviä tukkilaisia ja kokemäkiläiset saatoivat ihastella tukkiarmadojen lipumista kohti merta. Uitot vähenivät kun maantie- ja rautatiekuljetukset otettiin käyttöön ja lopulta ne päättyivät kokonaan 1960-luvulla.

Joet saivat uittojen ohella uuden tehtävän, kun ne viime sotien aikana valjastettiin energiantuotantoon. Voimalaitoksilla oli negatiivisia vaikutuksia muuhun joella tapahtuvaan toimintaan, kuten uittoihin ja kalastukseen. Jokaisella aikakaudella oli oma tuottoisin toimintansa, jota pidettiin parhaana muiden toimintojen kustannuksellakin. Aikanaan se oli kalastus, sitten sahateollisuus ja myöhemmin energiantuotanto.

Kun Harjavallan voimalaitos ja Kolsin voimalaitos rakennettiin, muuttivat ne olennaisesti myös jokimaisemaa. Joen pinta nousi usealla metrillä sillä seurauksellä, että monet saaret ja luodot katosivat maisemasta. Tulvat ja jäidenlähdöt olivat aikaisemmin tuhonneet rantojen kasvillisuutta, mutta voimalaitosten myötä ne ovat lehteviä ja reheväkasvuisia.